alaspäin

Tänään päivällä ku en vielä ollu mitään syönyt, paino 42,4kg. Sen jälkeen en oo vaa'alla uskaltanu käydä.
12:00 smoothie: ananasta, mansikkaa, kaurajuomaa
17:30 proteiinipatukka
19:30 ananasta, mansikoita, kaakao
> kaakaon oksensin ja tuli siinä varmaan muutakin ulos

Joku aika sitten olin ihan peloissani ku mun poskiin ilmesty sellasia tummia verisuonia? En tiedä onko katkenneita vai mitä, ei kuitenkaan punasia vaan sellasia pätkiä mitkä erottuu.
Sit en oksentanut johoki aikaan niin haalistui, ei ainakaan tullu uusia, ja nyt tänään kun oksensin niin noi näkyy taas ihan hurjasti enemmän ja ehkä uusiakin ilmestyi. Johtuukohan siis oksentamisesta? Toivottavasti. Se saa loppua. Oksentelu. Kumpa vaan ei johdu mistään muusta, niin pystyy helpommin estää noiden lisääntymistä.

Nyt opiskeluu ja nukkumaan. Tänä yönä yritän nukkua hyvin.
Stressaa ja ahistaa ja vituttaa ja väsyttää. Oli kokonaisuudessaan aika vaikee päivä.
Ehkä huomenna parempi.

minä olen liikaa

Moikka. Vihoinkin pääsin kirjoittamaan. Ollu ihan kauheesti asioita meneillään. Kaikki on jotenki kasaanunu ja tuntuu, että alkaa tulee raja vastaan, että nyt ihan kaikki on ihan liikaa.
Valvottuja öitä takana, en edes muista milloin viimeeks olisin nukkunut yli 6h. Viime yönä en nukkunut. Just ja just selvisin kouluun - tosin siellä en. Oli pakko lähteä kotiin, jalat ei kantanu. Yritin nukkua mut makasin vaan ja tuijotin kattoa. Nyt mun pitäis alkaa tekee esitelmää ja esseeta, kummatkin huomiseks. Tä on ihan hirveetä. Tuntuu, että mun sisällä tikittää joku pommi, mikä ihan pian räjähtää.

Syömiset joo menny "hyvin".
Viime päivinä paino vaihdellu 43-44kg välillä.
Eilen söin banaanin ja puolikkaan omenan. Aamulla paino oli 42.9kg mut illalla siinä 43.5kg
Tänään: Banaani, persimon 1 1/2, 1/3 mandariini, 1/5 omena ja vettä.
Päivällä joskus kolmelta kun en ollu syöny/juonu vielä mitään paino oli 42,5kg. Pitkäst aikaa noinkin alhaalla, mut ei se lohduta, kilo sinne tai tänne, näytän kokoajan vaan yhtä isolta. Pelottaa kokoajan, että vaikka lakkaisin kokonaan syömästä, niin paino vaan nousisi ja ettei se enää laske. Koska tähänkin asti sen laskeminen on ollut NIIN järjettömän vaikeeta ja hidasta.

Pian teen kahvia ja alan opiskelemaan, missä sit meneekin varmaan niin pitkälle yöhön, että jää unet alle viiden tunnin. No, mä yritän.
Opettaja käski nukkuu hyvät yöunet, valittelin, ettei ehdi kun niin paljon kouluasioita. Vastas, että mielenterveys ja hyvinvointi menee kyllä esitelmien ja esseiden edelle. Tiedän, tiedän, tiedän. Mä en vaan osaa ajatella noin.

varo ettei kaikki ohi mee

Kun mä heräsin ja avasin verhot, yllätyin siitä, miten valoisaa ulkona jo oli. Taivas oli sininen ja oranssi ja mulla oli kylmä. Mulla on edelleen kylmä. Muistan taas miltä tä tuntuu.
7:51.
Aamutee, en oo ihan varma, että kannattiko laittaa joukkoon vaniliasoijamaitoa. Onhan se hyvää en mä sitä kiellä. Toisaalta, koulu alkaa yhdeltä, sitä ennen en syö, päättyy joskus 14:00-15:00, ja sen jälkeen menen ostoksille. Eli syön vasta illemmalla. Kyllä mä siis tän uskallan juoda. Vitamiinit otin tyhjään vatsaan jo veden kanssa.

Eilen ei taaskaan aamupalaa, ei tietenkään. Teetä ja vettä vain. Mulla meni varmaan useampi tunti, kun mietin, että mitä mä voin pukea päälle näyttämättä kamalalta valaalta. En jaksa taas sitä samaa tänään. Haluaisin pukeutuu kauniisiin vaatteisiin, joita mulla kyllä on, mutta joita mä en voi käyttää, en vielä.
Eilisestä vielä. Koulussa ahdisti ihan hirveesti. Jumitin vaan rappusissa, penkeillä, ja paikoissa, joissa pysyy piilossa. Niille parillekin tunnille, jotka mulla oli, piti mut repiä väkisin.
Kävin hakee kaupasta kookoksen makuista soijajugurttia, vaniliasoijamaitoa, 2 tölkkiä light kokista ja mansikkateetä. Ei mitään turhaa. Tä oli taas onneks sellanen kauppareissu, jolla jätin suosiolla nuudelit, jäätelöt, karkit ja mehut hyllyyn. Ei tehny edes mieli. Luojan kiitos.

Kotona teen kaikkeni, ettei mun vanhemmat huomais sitä, miten skippaan aterioita. Esimerkiks kun tuun koulusta kotiin, teen pari voileipää silleen, että nään vaivaa ja siihen menee aikaa, meen "syömään" omaan huoneeseen ja heitän ne pois. Välillä teen ihan "oikeaa" ruokaa ajan kanssa, ja "syön" taas huoneessani = heitän roskiin. Jos porukat on tehny ruokaa, en kieltäydy syömästä, vaan meen kiltisti hakee ruokaa, teen esim. leivän jne, mutta en mä niitä mitään sit oikeesti syö. En tiedä miten typerää tämä on melkein aikuiselta ihmiseltä, mutta oon vaan niin kasvanut kiinni tähän kaikkeen, enkä mä halua mun vanhempiakaan huolestuttaa turhaan.

Tiistai 27.10
-aamulla: tee
-koulussa: vettä
-päivällä kotona: tee, kokis
-illalla: 1/2 avokado, 1/2 banaani, n. 100g kookos-soijajugurttia
(tehosekoittimeen, pakkaseen jähmettymään n. 1-3h , sekoita. Tässä on kaloreita aika hurjasti, mutta se on niiiiin hyvää. Paljon parempaa kuin jäätelö, mun mielestä.)

Painosta ei tietoa, ja se, jos jokin ahdistaa. HALUAN tietää PAKKO tietää. Tänään täytyy muistaa ostaa ne patterit vaakaan.
Nyt mä meen suihkuun, alan lukemaan kokeisiin ja keitän kahvia. Teen vatsoja, stressaan, etsin kivat vaatteet, vaihdan ne, ahdistun, luen, meikkaan, kirjoitan, pelkään koulua, pelkään itseeni, pesen hampaat uudelleen, juon vettä ja kuuntelen musiikkia liian lujaa.

ei mitään asiaa

Kouluun tänään ja ahdistaa, yllätys. 0:23 ja mä alan pian nukkumaan.
Eilisen saldo:
- kahvi (3), tee, keitetty porkkana, lehtikaalia, 6 palaa suklaata, 5 karkkia, pastaa n. 40g
- 3 oksennusta
- treeniä n. 1h, kävely 30min

Vaaka ei toimi enää ollenkaan ja oon varma, että oon lihonnut. Ihan varma.
Jotenkin tosi hirvee olla.
Silmät meinaa väkisin painua kiinni, mutta pakko vielä lukea.
0:32, hyvää yötä. Jos mä edes pääsisin ennen kahta nukkumaan, olisin tyytyväinen.

tuuli kääntyi näin taivaan rikkoutuneen

Ollu ihan kamalia nämä viime päivät. Pitäis varmaan olla tyytyväinen ku yleensä kamppailen sen kanssa, että en söisi, mutta nyt lähipäivinä just syöminen on ollut yhtä taistelua itsensä kanssa. En oo ian varma paljonko paino tällä hetkellä, mutta alle 45kg aivan varmasti. Mun vaa'asta on patterit loppu, pitää mennä 5 kertaa uudestaan sille, että tulee luku näkyviin. Ja en tiedä kuinka luotettava se sit on jos toi sekoilee tolleen.
En oo nukkunu kahteen yöhön ja mulla on ihan hirvee olo.
Eilen söin ensimmäistä kertaa joskus kolmelta. Ensin tein keittoa, heitin maistamatta pois, mut sit heti tein uudestaan ku oli tosi paha olo ku ei ollu syöny. Söin sen keiton ja oksensin pois. Sit hain pakastimesta jotain leivoksia, sulatin ne, laitoin lautaselle, pilkkosin haarukalla ja veitsellä niitä palasiks ja heitin pois. En ees tiedä miks, ei mulla ollu aikomustakaan niitä syödä.
Tänään mä yritin aamulla kahvin kaa syödä ruisleipää, mut en pystyny ottaa ku yhen palan sitä. Olin koko päivän pois himasta ja äiti oli laittanu jotain ruokaa. Otin ruisleivän ja vähän puuroa. Siitä leivästä söin reunat ja puuroa pari lusikallista.
Koko matkan ku ajoin koulusta kotiin mä vaan itkin enkä ees kunnolla nähny tietä. Ahdistaa niin paljon että vaikee olla. En osaa selittää. En tiiä miten mun pitäis olla ja mitä pitäis tehdä ja en tiedä miten selviin huomenna koulussa. Hel-vet-ti.
Nyt mä varmaan siivoon mun huoneen ja teen koulujuttuja. Kello 21:26.

Pitäis jaksaa taas alkaa urheilemaan. Haluun vaan olla mun silmissää sopivan kokoinen, sellainen ettei tekis mieli oksenaa joka kerta ku katsoo peiliin. Mä meen ottaa nyt vitamiinit, jos ne vaikka piristäis vähän tai jotain. Mitkään pillerit ja kahvit ei kyllä herätä mua tästä unesta. Oon ihan kauheen väsynyt vaan.

0:09

Kello 23:49 , pian tiistai. Oon monta kertaa kirjoittanut tänne, mutta jääny joka kerta syystä tai toisesta julkaisematta.
Syysloman aikana täytin 19 ja ahdistaa ihan hirveesti kaikki asiat tulevaisuudessa. Aika vois pysähtyä. Olin baarissa ja join aivan liikaa taas.
Paino jumittanu oikeestaan siinä 45kg. Jos on tullut syötyä vähänkin omasta mielestä liikaa niin kaiken "ylimääräisen" oon oksentanut. Eilisen ja tämän päivän aikana oon syönyt 2 tomaattia, kurkun, pinaattia ja vähän kaurapuuroa. Teetä juon melkei kokoajan, että pysyy lämpimänä.

Koulussa on ollut ihan kamalaa. Ahdistaa paino tällä hetkellä enemmän kuin ikinä ennen ja se vaikuttaa ihan kaikkeen. On se jo pitkään vaikuttanut, mutta viimeaikoina paljon voimakkaammin. Tänäänkin vaan itketti kaikki. Rappuja ei jaksa kävellä, ruokalaan menemisessä niin suuri kynnys, ettei pysty edes juomassa käydä. Tänään oli niin kova nälkä, että se melkein sattui, oli kamala janokin, ruokalan edessä käännyin ja päätin kärsiä loppupäivän. Varmaan yhden käden sormilla voi laskea ne kerrat ku siel olen käynyt koko opiskeluaikana.

En vaan pysty elää tässä vartalossa. En kestä näitä valtavia reisiä, en kestä mun roikkuvaa vatsaa, en kestä mun käsivarsia, en kestä mun pyöreitä kasvoja, en kestä. Enkä aio vaan valittaa, kyllä mun on pakko laihtua jos mä syön nyt tälla tavalla. Vaikka olisi kuinka typerää niin yritän nyt 300kcal/päivä. Pakko asettaa joku raja taas, koska muuten menee välillä reilusti yli, ja välillä tulee se 0kcal. Toi on ihan hyvä. Muutamia tyyliin 500-800kcal päiviä sinne väliin, niin ei retkahda ahmimaan.

Kello 0:04 ja jatkan opiskelua. Oon liikaa jäljessä. Mieli vaan ei kestä niin hyvin kuin ennen. Alan taas hukkua tähän kaikkeen ja psyyke hajoilee.

syyskuu

Paino vaihdellu 43-45kg välillä. Oli se hetken vähän alle 43kg. Lähiaikoina en oo hirveesti uskaltanu vaa'alla käydä, ahdistanu ihan kamalasti liikaa. Eilen tarkistin ja oli taas se reilu 45kg.
Eilen join monta kuppia teetä, kahvia ja paljon vettä. Söin vähän kurkkua, 2 todella pientä kasvis"pihviä", jotka tosiaan oli sellasia 5cm x 5cm, 3 pientä persikkaa, banaanin ja n. 1dl metsämansikoita.
Tänään taas menny monta kuppia teetä, paljon vettä, omena, kiivi, 2 samanlaista kasvispihviä kuin eilen ja n.1dl makaronia keitosta, mutta oksensin ne samantien. Nyt koitan vaan olla sortumatta mihinkään, tekee ihan kamalasti mieli jäätelöä. Ajattelin yrittää nyt jonkun aikaa ilman maitotuotteita ja toivon, että se auttaa laihtumaan, koska se rajoittaa aika paljon mun ruokavalioo, jos en niitä käytä. nyt oon kaks päivää ollu ilman ja ongelmia tuottaa vaan se ku tykkään juoda teetä normaalilla maidolla, en kauramaidolla, mantelimaidolla, kookosmaidolla, enkä soijamaidolla.

Kauheesti koulunkäynti ahdistaa. En tavallaan kykene mihinkää. Mua väsyttää kokoajan, oon vaan tosi loppu. Psyyke alkaa pettää. Nukun öisin tosi huonosti, oon nähny taas useina öinä painajaisia. Aamusin oon kyl silti herännyt aikaisin, mikä on hyvä asia, koska mulla ei saa olla aamulla kiire tai koko päivä on pilalla.
Oon vaan nukkunut. Jos jaksais käydä vaikka kävelyllä. Juoksemaan en pysty, enkä mitään kuntopyörääkään nyt tosiaan jaksa polkea.
Ahdistaa olla kokoajan ahdistunut ja kaikki pelottaa ihan kamalasti, tulevaisuus, huominen, oma jaksaminen, entä jos väsyn. Mitä jos mikään ei muutukkaan paremmaksi, entä jos en laihdukkaan, jos en opi elämään. Oon ajatellut asioita, itteeni, elämääni ja tulevaisuutta tosi paljon viimeaikoina ja senkin takia ollut tosi ahdistunut.
Elämä on haihtunu pois, höyryksi ilmassa.

Huomaa, että syksy on täällä. On tavallaan hyvä olla, hyvä voida huonosti. Ihan ku ois lupa siihen. Ei tarvitse olla pahoillaan kun ei hymyile. Saa vaan hautautua peittoihin ja huopiin, juoda teetä, katsoa leffoja ja katsoa ikkunasta puita, kun ne pudottaa lehtiä, katsoa niitä putoavia lehtiä, ja huomata, miten illat pimenee ja kuinka maasta ja ilmasta on tullut harmaa ja kuinka puut on riisuttu. Syksyisin on aina sellainen tietty tunne, jota en vieläkään oo osannut selittää edes itselleni. Syksyisin juon aina yhtä tiettyä teetä, jota huomenna menen ostamaan. Syksyisin haluan maatua maahan kuolevien lehtien mukana huulet tummiksi punattuina, hiukset avoinna.

Without the threat of death There's no reason to live at all

Oon kyllä niin vankina tässä ajatusmaailmassa. Syömisen, kaloreiden, mun kehon ja painon miettiminen vie lähes kaiken mun ajasta.
Oon ollu yhden kaverin kanssa tässä muutamina päivinä ja se aika on ollu vaan syömistä ja sen syömisen aiheuttamaa ahdistusta. Yksin on helpompi olla, koska yksin voi syödä mitä haluaa ja paljon helpompi olla varsinkin syömättä. Tottakai. Eilisestä asti oon ollu yksin, nyt vaan pakolliset kalorit kevyestä ruusta ja mustaa kahvia, koska koulu alkaa viikon päästä ja mä oon edelleen lihava.

Hävettää eilinen iltapaino, 46.1kg
Tänään n. 100g itsetehtyy nokkoskeittoa kun heräsin, ja loppupäivän oon juonu vuorotellen kahvia, teetä ja vettä.
Iltapäivällä yritin syödä salaattia, mutta sekin tuntui olevan liikaa ja heitin pois.
Äsken mä yritin syödä rahkaa, se pääty koskemattomana roskikseen.
Ajattelin, että otan rahkaa, jossa on vähemmän kaloreita, ja sekoitin siihen mustikoita. Muutaman mustikan söin ja sekin roskikseen. Jos mä nyt söisin esim. leivän niin se ois sit siinä, sit mä söisin toisen, kolmannen, enkä välittäis. Niin, hetkeen, siis.
Äsken paino oli 45.0kg ja oon kyllä täysin tyytyväinen etten oo syöny yhtään enempää.
Nyt paljon vettä ettei pysty syömään. Haluun sen tunteen ku tuntee, ettei oo syöny paljoo, heikottaa, ja vatsa tuntuu tyhjältä. Nyt tuntuu vaan nälkä.
Ehkä mä tästä vielä laihdun, ja ehkä mä joskus saan elämäni takaisin.

---

13.8 11:54 44.4kg
En uskalla vielä nousta sängystä. etten erehtyis syömään.

hei, sekavaa tekstiä, sekavaa oloa, hyvää yötä

Aamulla ku heräsin mulla oli yllättävän hyvä olo. Huoneessa oli aika hämärää, ulkona satoi. Tein kahvia ja join sen sängyssä samalla kun kuuntelin musiikkia. Ei tehnyt yhtään mieli ruokaa ja oli jotenkin aika puhdas olo, vaikka edellisenä iltana vedinkin kaikkia juustoja näkkileivän päällä. Tuntui etten ollu siinä ja sit aloin taas ajattelee liikaa, ja alkoi ahdistamaan ja itkettämään. Kesti se sentään hetken.

Eilen olin mun vanhempien kanssa kaupungilla, etsin mulle mekkoa serkun häihin. Kaikki näytti kamalalta päällä. Ahdisti kaikki sovituskopit, ja farkut, joita olisin halunnut kokeilla. Löysin sentään sen mekon, alle polvien, läskireidet pysyy nätisti piilossa. En ollut syönyt mitään eilen, vasta illalla 2 näkkileipää (ja sitä juustoa!!!) ja n. 1/3 kurkun.

Tänään aamulla mustaa kahvia.

Päivällä vettä ja kahvia.

Iltapäivällä n. 1h treeni (vatsoja, reisiä, käsiä, hyppynarua jne.). 

Illalla pahimpaan nälkään muutama viinirypäle.

Unohin hetkeks, että mikä on tärkeintä. -----Muutama suklaa, vähän suklaakakun pohjaa.

Siitä suoraa 5km juoksulenkille ja nyt vähän parempi olo.

Punnitsin itteni päivällä, ensin näytti 43.3, sitten 44.5, vaihteli tosi paljon. En siis ihan tiedä mitä painan, mutta toivon ettei oo yli 45. Kyllä noi patterit taitaa tosiaan olla lopussa, huomenna täytyy ostaa uudet. Meen kaupungille etsii kenkiä. Aamulla en syö, ja tuun joskus iltapäivällä vast takaisin, niin sit koitan loppupäivän olla syömättä, tai syön vaan salaattia tai jotain muuta tosi kevyttä. Aamulla koitan jos ehtis tekee jotain treeniä, polkee kuntopyörää tai menee lyhyelle lenkille. Nähtäväks jää jaksanko. Periaatteessa ois aika pakko, koska oon asettanu mulle nyt selkeet tavoitteet paljon pitää laihtua ja mihin mennessä. Mun on aivan pakko oikeasti  nyt laihtua ees vähän ennen koulun alkua helvetti. Syksyllä onneks on helpompaa laihtua ja laihduttaa, mulle se on. 

Ahdistaa niin paljon toi syksy ja opiskelun jatkaminen. Viime vuonna siellä koulussa oli yks ihminen kenelle sit lopulta uskalsin kertoa lähes kaiken, mut nyt se lähtee, lähti, ja en tiedä mitä teen ja miten selviin. Mä en todellakaan luota melkein yhteenkään ihmiseen ja siihen mä luotin. Ei ois pitäny, koska nyt varmaa vaa vajoan pohjaan ja syvemmälle ton tulevan syksyn, taven ja kevään aikana.

toiset lähtee, toiset jää

Mulla ei oo ees nälkä nyt. Edellispäivänä en ollu syöny mitää mut sit illalla söin leffas aika paljon jäätelöö ja illalla pari karkkia. Ärsytti ihan sairaasti, koska sitä enne pari päivää söin ihan ok. Eilen illalla salaattia, tänään salaattia. (jäävuorisalaatti, pinaatti, kurkku, kevyt feta). Kello on seitsemän ja koitan pitää kokoaja itteni kiireisenä, etten nyt alkais ahmiin itteeni jotain paskaa. Jos tulee sellai olo niin syön joko tomaattikeiton ja raejuustoo, puuron, näkkileivän tai salaattia.
Haluun vaan tuntee itseni kevyeks, puhdistuu kokonaan.

Oon ihan sekasin taas. Ahdistaa kokoajan liikaa enkä pysty näkee ihmisiä. Ei mulla oo ees kavereita nykyään. Itteeni mä siitä saan syyttää. Joka aamu on samanlainen. Mun kaverit ja entiset kaverit on saavuttanu jotain, ne seurustelee, käy töissä, tietää jatko-opinnoista, mitä ne haluaa tulevaisuudelta, ja mä vaan haluan joko kuolla tai laihtuu. Ei mulla oo mitään. Tä syömisten kontrolloiminen antaa jotain sisältöö päiviin, mut ei se oikeesti oo mitään. Ja jos ei saavuta sillä mitään ku en mä edes laihdu.

Oon jumittunu paikallee, mun elämä on ollu tätä samaa jo liian monta vuotta. Kokoajan vaan pelkään, oon ahdistuneena yksin neljän seinän sisällä ja tuijotan yhtä niistä neljästä seinästä.
Aamulla mun paino oli 45.8kg?? Eihän se nyt oikeesti voi. Tosin se oli se rikkinäinen vaaka mut koitin useempaan kertaan ja näytti tota samaa vaan.
Mun jalat on vaan kasvanu joka suuntaan, vatsa ihan järkyttävän turvoksissa ja naama tällanen pallo mä en kestä. Milloin mä oikeesti päästin itteni lihoo 45 kiloseks, koska oikeesti hei viel vähän aikaa sit 40kg pisti itkemään. Nyt se pistäis itkeen onnesta. Ei siihen ihan hirvee matka onneks oo.
Haluan vaan laihtuu. Vaikka tä koko syömispaska on tehny elämästä aika paskaa niin kyl laihtuminen mut tekee onnelliseks, tai onnellisemmaks, onnistunu jossai, vaikka sanotaan että ei.

tie pelastaa kun vaihtaa suuntaa

Sekavia aikoja. Syömättömyys ei yllätys yllätys pitänyt. Itkettää ja ahdistaa.
En oo päässy sängystä millään ylös. Nukkunu tai tuijottanut hereillä seinää.
Ulkona käyny vaan pari kertaa muutaman viikon sisällä. Ja nyt on loma kuitenkin.

Eilen en syönyt piltin lisäks mitään, tänään aamuyöllä n. 150g jogurttia, iltapäivällä lämminkuppi -keiton ja n. 1/3 kurkkua.
Huomenna yritän yhtä pienillä määrillä. Oikeestaan koitan nyt ainakin sen 10 päivää vaan nesteillä, mihin mä lasken myös siis noi keitot.
Kello 1:50 enkä pysty nyt nukahtamaan, unirytmi menny taas ihan sekasin.

Koitan kokoajan suunnitella mitä teen huomenna ettei vaan syömiset mee pieleen. Mut ehkä nä pari onnistunutta päivää nyt motivoi mua eteenpäi melko samalla linjalla.
Kelaan nyt myös ens syksyä, pakko aloittaa viimeistään n-y-t tosissaan, jos haluun että mus näkee selkeen eron ku seuraavan kerran kävelen siitä ovesta sisään.

Mun vaaka ei oo nyt himassa, se on ''mun'' kämpässä, jossa mä en nyt oo ollu varmaan puoleen vuoteen, tässä kuussa irtisanotaan. Tääl on sellanen tosi vanha vaaka mikä on tosi perseestä eikä kunnolla toimi mut kuitenkin, se näytti 45kg. Odotin suurempaa lukemaa ottaen huomioo kuinka paskasti oon syöny mut silti toi luku on ihan kamala. Vaikka voi tosin näyttää väärää. Huomenna haen kyl omani tänne.

blogi nro 666

En osaa tätä enää, pakko päästä kirjoittamaan jokatapauksessa, ehkä mä opin taas.
Alice. Hei.
18 vuotta, ja monia epätoivoisia, toisinaan onnistuneita, toisinaan epäonnistuneita laihdutusvuosia takana. Rinnalla ahdistusta, masennusta ja vaan yleistä väsymystä, uupumusta ennemminkin.
Mieli synkkä, syrjäänvetäytyvä, yksin ja yksinäinen
Mun olettama pakko pakottaa mut pysymään hengissä
Ja jos elossa olemisella viitataan muuhunkin kuin hengittämiseen ja sydämen sykkeeseen niin huonolta näyttää
Päivät tuijotan kattoa. Yöt tuijotan kattoa.
Alkoholista melkein tullu ongelma.
Koulunkäynti ristiriitaista. tavallaan haluais vaan luovuttaa sen suhteen, mutta tavallaan haluu näyttää mihin pystyy. Muttakun enää en oikein pysty ja adistaa sekin kovasti. Haluaisin olla hyvä ja oppia.
Pelottaa hieman että koska tulee loppu, toisaalta sitä odottaa.
Haluais vaan elää ja tavallaan ei.
En tiedä mihin tällä blogilla tähtään, mihin pyrin, ehkä päämäärä on vaan itselle kirjaa ylös ajatuksia.
Tä on päiväkirja. Tavallaan. Kai.

Tänään yllätysyllätys oon vaan ollu himassa. Syömiset ollu ok, vähän liikaa vain:

salaattia, paprikaa, pinaattia, mustikoita, maustamatnta jugurttia, lämmin kuppi -keitto, 3 x kahvi, tee, lasillinen mehua, vettä 

..Mutta tavallaan annoin ittelleni luvan syödä paljon koska ainaki ens viikon yritän mennä nesteillä. Sallittua on: zero kokis, kahvi, tee, rasvaton maito, sokeriton mehukeitto, sokeriton mehu ja tottakai vesi. Jos tolla vähän laihtuis. Eihän se terveellistä oo.
Aamulla katson painon, mikä pelottaa ihan sairaasti. Ei oo tullu pitkään aikaan astuttuu vaa'alle, koska arvaan, että sen lukemat on aika hurjia. En tiedä onko parempi olla katsomatta ennen kuin viikon päästä, jos silloin luku olisi pienempi, mut tavallaan haluun tietää laihdunko ton viikon aikana mitään.

Kyllä mä vielä laihdun. Syksyllä kävelen laihana koulun ovista sisään.