toiset lähtee, toiset jää

Mulla ei oo ees nälkä nyt. Edellispäivänä en ollu syöny mitää mut sit illalla söin leffas aika paljon jäätelöö ja illalla pari karkkia. Ärsytti ihan sairaasti, koska sitä enne pari päivää söin ihan ok. Eilen illalla salaattia, tänään salaattia. (jäävuorisalaatti, pinaatti, kurkku, kevyt feta). Kello on seitsemän ja koitan pitää kokoaja itteni kiireisenä, etten nyt alkais ahmiin itteeni jotain paskaa. Jos tulee sellai olo niin syön joko tomaattikeiton ja raejuustoo, puuron, näkkileivän tai salaattia.
Haluun vaan tuntee itseni kevyeks, puhdistuu kokonaan.

Oon ihan sekasin taas. Ahdistaa kokoajan liikaa enkä pysty näkee ihmisiä. Ei mulla oo ees kavereita nykyään. Itteeni mä siitä saan syyttää. Joka aamu on samanlainen. Mun kaverit ja entiset kaverit on saavuttanu jotain, ne seurustelee, käy töissä, tietää jatko-opinnoista, mitä ne haluaa tulevaisuudelta, ja mä vaan haluan joko kuolla tai laihtuu. Ei mulla oo mitään. Tä syömisten kontrolloiminen antaa jotain sisältöö päiviin, mut ei se oikeesti oo mitään. Ja jos ei saavuta sillä mitään ku en mä edes laihdu.

Oon jumittunu paikallee, mun elämä on ollu tätä samaa jo liian monta vuotta. Kokoajan vaan pelkään, oon ahdistuneena yksin neljän seinän sisällä ja tuijotan yhtä niistä neljästä seinästä.
Aamulla mun paino oli 45.8kg?? Eihän se nyt oikeesti voi. Tosin se oli se rikkinäinen vaaka mut koitin useempaan kertaan ja näytti tota samaa vaan.
Mun jalat on vaan kasvanu joka suuntaan, vatsa ihan järkyttävän turvoksissa ja naama tällanen pallo mä en kestä. Milloin mä oikeesti päästin itteni lihoo 45 kiloseks, koska oikeesti hei viel vähän aikaa sit 40kg pisti itkemään. Nyt se pistäis itkeen onnesta. Ei siihen ihan hirvee matka onneks oo.
Haluan vaan laihtuu. Vaikka tä koko syömispaska on tehny elämästä aika paskaa niin kyl laihtuminen mut tekee onnelliseks, tai onnellisemmaks, onnistunu jossai, vaikka sanotaan että ei.