tuuli kääntyi näin taivaan rikkoutuneen

Ollu ihan kamalia nämä viime päivät. Pitäis varmaan olla tyytyväinen ku yleensä kamppailen sen kanssa, että en söisi, mutta nyt lähipäivinä just syöminen on ollut yhtä taistelua itsensä kanssa. En oo ian varma paljonko paino tällä hetkellä, mutta alle 45kg aivan varmasti. Mun vaa'asta on patterit loppu, pitää mennä 5 kertaa uudestaan sille, että tulee luku näkyviin. Ja en tiedä kuinka luotettava se sit on jos toi sekoilee tolleen.
En oo nukkunu kahteen yöhön ja mulla on ihan hirvee olo.
Eilen söin ensimmäistä kertaa joskus kolmelta. Ensin tein keittoa, heitin maistamatta pois, mut sit heti tein uudestaan ku oli tosi paha olo ku ei ollu syöny. Söin sen keiton ja oksensin pois. Sit hain pakastimesta jotain leivoksia, sulatin ne, laitoin lautaselle, pilkkosin haarukalla ja veitsellä niitä palasiks ja heitin pois. En ees tiedä miks, ei mulla ollu aikomustakaan niitä syödä.
Tänään mä yritin aamulla kahvin kaa syödä ruisleipää, mut en pystyny ottaa ku yhen palan sitä. Olin koko päivän pois himasta ja äiti oli laittanu jotain ruokaa. Otin ruisleivän ja vähän puuroa. Siitä leivästä söin reunat ja puuroa pari lusikallista.
Koko matkan ku ajoin koulusta kotiin mä vaan itkin enkä ees kunnolla nähny tietä. Ahdistaa niin paljon että vaikee olla. En osaa selittää. En tiiä miten mun pitäis olla ja mitä pitäis tehdä ja en tiedä miten selviin huomenna koulussa. Hel-vet-ti.
Nyt mä varmaan siivoon mun huoneen ja teen koulujuttuja. Kello 21:26.

Pitäis jaksaa taas alkaa urheilemaan. Haluun vaan olla mun silmissää sopivan kokoinen, sellainen ettei tekis mieli oksenaa joka kerta ku katsoo peiliin. Mä meen ottaa nyt vitamiinit, jos ne vaikka piristäis vähän tai jotain. Mitkään pillerit ja kahvit ei kyllä herätä mua tästä unesta. Oon ihan kauheen väsynyt vaan.