Alice. Hei.
18 vuotta, ja monia epätoivoisia, toisinaan onnistuneita, toisinaan epäonnistuneita laihdutusvuosia takana. Rinnalla ahdistusta, masennusta ja vaan yleistä väsymystä, uupumusta ennemminkin.
Mieli synkkä, syrjäänvetäytyvä, yksin ja yksinäinen
Mun olettama pakko pakottaa mut pysymään hengissä
Ja jos elossa olemisella viitataan muuhunkin kuin hengittämiseen ja sydämen sykkeeseen niin huonolta näyttää
Päivät tuijotan kattoa. Yöt tuijotan kattoa.
Alkoholista melkein tullu ongelma.
Koulunkäynti ristiriitaista. tavallaan haluais vaan luovuttaa sen suhteen, mutta tavallaan haluu näyttää mihin pystyy. Muttakun enää en oikein pysty ja adistaa sekin kovasti. Haluaisin olla hyvä ja oppia.
Pelottaa hieman että koska tulee loppu, toisaalta sitä odottaa.
Haluais vaan elää ja tavallaan ei.
En tiedä mihin tällä blogilla tähtään, mihin pyrin, ehkä päämäärä on vaan itselle kirjaa ylös ajatuksia.
Tä on päiväkirja. Tavallaan. Kai.
Tänään yllätysyllätys oon vaan ollu himassa. Syömiset ollu ok, vähän liikaa vain:
salaattia, paprikaa, pinaattia, mustikoita, maustamatnta jugurttia, lämmin kuppi -keitto, 3 x kahvi, tee, lasillinen mehua, vettä
..Mutta tavallaan annoin ittelleni luvan syödä paljon koska ainaki ens viikon yritän mennä nesteillä. Sallittua on: zero kokis, kahvi, tee, rasvaton maito, sokeriton mehukeitto, sokeriton mehu ja tottakai vesi. Jos tolla vähän laihtuis. Eihän se terveellistä oo.
Aamulla katson painon, mikä pelottaa ihan sairaasti. Ei oo tullu pitkään aikaan astuttuu vaa'alle, koska arvaan, että sen lukemat on aika hurjia. En tiedä onko parempi olla katsomatta ennen kuin viikon päästä, jos silloin luku olisi pienempi, mut tavallaan haluun tietää laihdunko ton viikon aikana mitään.
Kyllä mä vielä laihdun. Syksyllä kävelen laihana koulun ovista sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti