syyskuu

Paino vaihdellu 43-45kg välillä. Oli se hetken vähän alle 43kg. Lähiaikoina en oo hirveesti uskaltanu vaa'alla käydä, ahdistanu ihan kamalasti liikaa. Eilen tarkistin ja oli taas se reilu 45kg.
Eilen join monta kuppia teetä, kahvia ja paljon vettä. Söin vähän kurkkua, 2 todella pientä kasvis"pihviä", jotka tosiaan oli sellasia 5cm x 5cm, 3 pientä persikkaa, banaanin ja n. 1dl metsämansikoita.
Tänään taas menny monta kuppia teetä, paljon vettä, omena, kiivi, 2 samanlaista kasvispihviä kuin eilen ja n.1dl makaronia keitosta, mutta oksensin ne samantien. Nyt koitan vaan olla sortumatta mihinkään, tekee ihan kamalasti mieli jäätelöä. Ajattelin yrittää nyt jonkun aikaa ilman maitotuotteita ja toivon, että se auttaa laihtumaan, koska se rajoittaa aika paljon mun ruokavalioo, jos en niitä käytä. nyt oon kaks päivää ollu ilman ja ongelmia tuottaa vaan se ku tykkään juoda teetä normaalilla maidolla, en kauramaidolla, mantelimaidolla, kookosmaidolla, enkä soijamaidolla.

Kauheesti koulunkäynti ahdistaa. En tavallaan kykene mihinkää. Mua väsyttää kokoajan, oon vaan tosi loppu. Psyyke alkaa pettää. Nukun öisin tosi huonosti, oon nähny taas useina öinä painajaisia. Aamusin oon kyl silti herännyt aikaisin, mikä on hyvä asia, koska mulla ei saa olla aamulla kiire tai koko päivä on pilalla.
Oon vaan nukkunut. Jos jaksais käydä vaikka kävelyllä. Juoksemaan en pysty, enkä mitään kuntopyörääkään nyt tosiaan jaksa polkea.
Ahdistaa olla kokoajan ahdistunut ja kaikki pelottaa ihan kamalasti, tulevaisuus, huominen, oma jaksaminen, entä jos väsyn. Mitä jos mikään ei muutukkaan paremmaksi, entä jos en laihdukkaan, jos en opi elämään. Oon ajatellut asioita, itteeni, elämääni ja tulevaisuutta tosi paljon viimeaikoina ja senkin takia ollut tosi ahdistunut.
Elämä on haihtunu pois, höyryksi ilmassa.

Huomaa, että syksy on täällä. On tavallaan hyvä olla, hyvä voida huonosti. Ihan ku ois lupa siihen. Ei tarvitse olla pahoillaan kun ei hymyile. Saa vaan hautautua peittoihin ja huopiin, juoda teetä, katsoa leffoja ja katsoa ikkunasta puita, kun ne pudottaa lehtiä, katsoa niitä putoavia lehtiä, ja huomata, miten illat pimenee ja kuinka maasta ja ilmasta on tullut harmaa ja kuinka puut on riisuttu. Syksyisin on aina sellainen tietty tunne, jota en vieläkään oo osannut selittää edes itselleni. Syksyisin juon aina yhtä tiettyä teetä, jota huomenna menen ostamaan. Syksyisin haluan maatua maahan kuolevien lehtien mukana huulet tummiksi punattuina, hiukset avoinna.