hei, sekavaa tekstiä, sekavaa oloa, hyvää yötä

Aamulla ku heräsin mulla oli yllättävän hyvä olo. Huoneessa oli aika hämärää, ulkona satoi. Tein kahvia ja join sen sängyssä samalla kun kuuntelin musiikkia. Ei tehnyt yhtään mieli ruokaa ja oli jotenkin aika puhdas olo, vaikka edellisenä iltana vedinkin kaikkia juustoja näkkileivän päällä. Tuntui etten ollu siinä ja sit aloin taas ajattelee liikaa, ja alkoi ahdistamaan ja itkettämään. Kesti se sentään hetken.

Eilen olin mun vanhempien kanssa kaupungilla, etsin mulle mekkoa serkun häihin. Kaikki näytti kamalalta päällä. Ahdisti kaikki sovituskopit, ja farkut, joita olisin halunnut kokeilla. Löysin sentään sen mekon, alle polvien, läskireidet pysyy nätisti piilossa. En ollut syönyt mitään eilen, vasta illalla 2 näkkileipää (ja sitä juustoa!!!) ja n. 1/3 kurkun.

Tänään aamulla mustaa kahvia.

Päivällä vettä ja kahvia.

Iltapäivällä n. 1h treeni (vatsoja, reisiä, käsiä, hyppynarua jne.). 

Illalla pahimpaan nälkään muutama viinirypäle.

Unohin hetkeks, että mikä on tärkeintä. -----Muutama suklaa, vähän suklaakakun pohjaa.

Siitä suoraa 5km juoksulenkille ja nyt vähän parempi olo.

Punnitsin itteni päivällä, ensin näytti 43.3, sitten 44.5, vaihteli tosi paljon. En siis ihan tiedä mitä painan, mutta toivon ettei oo yli 45. Kyllä noi patterit taitaa tosiaan olla lopussa, huomenna täytyy ostaa uudet. Meen kaupungille etsii kenkiä. Aamulla en syö, ja tuun joskus iltapäivällä vast takaisin, niin sit koitan loppupäivän olla syömättä, tai syön vaan salaattia tai jotain muuta tosi kevyttä. Aamulla koitan jos ehtis tekee jotain treeniä, polkee kuntopyörää tai menee lyhyelle lenkille. Nähtäväks jää jaksanko. Periaatteessa ois aika pakko, koska oon asettanu mulle nyt selkeet tavoitteet paljon pitää laihtua ja mihin mennessä. Mun on aivan pakko oikeasti  nyt laihtua ees vähän ennen koulun alkua helvetti. Syksyllä onneks on helpompaa laihtua ja laihduttaa, mulle se on. 

Ahdistaa niin paljon toi syksy ja opiskelun jatkaminen. Viime vuonna siellä koulussa oli yks ihminen kenelle sit lopulta uskalsin kertoa lähes kaiken, mut nyt se lähtee, lähti, ja en tiedä mitä teen ja miten selviin. Mä en todellakaan luota melkein yhteenkään ihmiseen ja siihen mä luotin. Ei ois pitäny, koska nyt varmaa vaa vajoan pohjaan ja syvemmälle ton tulevan syksyn, taven ja kevään aikana.

toiset lähtee, toiset jää

Mulla ei oo ees nälkä nyt. Edellispäivänä en ollu syöny mitää mut sit illalla söin leffas aika paljon jäätelöö ja illalla pari karkkia. Ärsytti ihan sairaasti, koska sitä enne pari päivää söin ihan ok. Eilen illalla salaattia, tänään salaattia. (jäävuorisalaatti, pinaatti, kurkku, kevyt feta). Kello on seitsemän ja koitan pitää kokoaja itteni kiireisenä, etten nyt alkais ahmiin itteeni jotain paskaa. Jos tulee sellai olo niin syön joko tomaattikeiton ja raejuustoo, puuron, näkkileivän tai salaattia.
Haluun vaan tuntee itseni kevyeks, puhdistuu kokonaan.

Oon ihan sekasin taas. Ahdistaa kokoajan liikaa enkä pysty näkee ihmisiä. Ei mulla oo ees kavereita nykyään. Itteeni mä siitä saan syyttää. Joka aamu on samanlainen. Mun kaverit ja entiset kaverit on saavuttanu jotain, ne seurustelee, käy töissä, tietää jatko-opinnoista, mitä ne haluaa tulevaisuudelta, ja mä vaan haluan joko kuolla tai laihtuu. Ei mulla oo mitään. Tä syömisten kontrolloiminen antaa jotain sisältöö päiviin, mut ei se oikeesti oo mitään. Ja jos ei saavuta sillä mitään ku en mä edes laihdu.

Oon jumittunu paikallee, mun elämä on ollu tätä samaa jo liian monta vuotta. Kokoajan vaan pelkään, oon ahdistuneena yksin neljän seinän sisällä ja tuijotan yhtä niistä neljästä seinästä.
Aamulla mun paino oli 45.8kg?? Eihän se nyt oikeesti voi. Tosin se oli se rikkinäinen vaaka mut koitin useempaan kertaan ja näytti tota samaa vaan.
Mun jalat on vaan kasvanu joka suuntaan, vatsa ihan järkyttävän turvoksissa ja naama tällanen pallo mä en kestä. Milloin mä oikeesti päästin itteni lihoo 45 kiloseks, koska oikeesti hei viel vähän aikaa sit 40kg pisti itkemään. Nyt se pistäis itkeen onnesta. Ei siihen ihan hirvee matka onneks oo.
Haluan vaan laihtuu. Vaikka tä koko syömispaska on tehny elämästä aika paskaa niin kyl laihtuminen mut tekee onnelliseks, tai onnellisemmaks, onnistunu jossai, vaikka sanotaan että ei.