keskiviikko 12. elokuuta 2015

Without the threat of death There's no reason to live at all

Oon kyllä niin vankina tässä ajatusmaailmassa. Syömisen, kaloreiden, mun kehon ja painon miettiminen vie lähes kaiken mun ajasta.
Oon ollu yhden kaverin kanssa tässä muutamina päivinä ja se aika on ollu vaan syömistä ja sen syömisen aiheuttamaa ahdistusta. Yksin on helpompi olla, koska yksin voi syödä mitä haluaa ja paljon helpompi olla varsinkin syömättä. Tottakai. Eilisestä asti oon ollu yksin, nyt vaan pakolliset kalorit kevyestä ruusta ja mustaa kahvia, koska koulu alkaa viikon päästä ja mä oon edelleen lihava.



Hävettää eilinen iltapaino, 46.1kg
Tänään n. 100g itsetehtyy nokkoskeittoa kun heräsin, ja loppupäivän oon juonu vuorotellen kahvia, teetä ja vettä.
Iltapäivällä yritin syödä salaattia, mutta sekin tuntui olevan liikaa ja heitin pois.
Äsken mä yritin syödä rahkaa, se pääty koskemattomana roskikseen.
Ajattelin, että otan rahkaa, jossa on vähemmän kaloreita, ja sekoitin siihen mustikoita. Muutaman mustikan söin ja sekin roskikseen. Jos mä nyt söisin esim. leivän niin se ois sit siinä, sit mä söisin toisen, kolmannen, enkä välittäis. Niin, hetkeen, siis.
Äsken paino oli 45.0kg ja oon kyllä täysin tyytyväinen etten oo syöny yhtään enempää.
Nyt paljon vettä ettei pysty syömään. Haluun sen tunteen ku tuntee, ettei oo syöny paljoo, heikottaa, ja vatsa tuntuu tyhjältä. Nyt tuntuu vaan nälkä.
Ehkä mä tästä vielä laihdun, ja ehkä mä joskus saan elämäni takaisin.

---

13.8 11:54 44.4kg
En uskalla vielä nousta sängystä. etten erehtyis syömään.